Tää urheilusta saatu ilo oli vuosia kadoksissa. Sen jälkeen kun olin 15vuotiaana lopettanut taitoluistelun, elin vuoden 2018 syksyyn asti lähes tulkoon ilman säännöllistä urheilua.. se oli sitä kuuluisaa jojoilua: yritin silloin tällöin ottaa salijäsenyyden ja käydä itsekseen treenaamassa, mutta ei siitä oikein tullut ikinä mitään ja juoksuakin vihasin. Nyt mun elämä on tätä! Urheilemisen iloa! Eri lajeja, harrastuksia, innostusta! Ai ettäää, miten kiitollinen oon ensinnäkin itselleni siitä, että oon nyt tässä pisteessä. Alkuun on aina vaikeaa. Mutta silloin täytyy olla itselleen armollinen!<3 itse aloitin 4vuotta sitten niin, että aloin alkuun käymään ainoastaan bodybalance ja jooga -tunneilla, elixialla. Lempeää liikettä keholle ja mielelle. Opettelin pelkästään siihen rutiiniin, että raahauduin salille.. se oli mulle silloin jo iso juttu, sillä silloin lempeä joogakin tuntui raskaalta. Olinhan ollut pitkään ilman säännöllistä liikuntaa. Pikkuhiljaa alkoi kunto kehittyä ja jumpat muuttua hieman rankemmiksi. Alkoi herätä mielenkiinto kokeilla lisää ja lisää jotain uutta... Zumba, bodycombat ja mitä näit nyt on. Pari vuotta sitten uskaaltauduinki sit aloittaa itselleni ihan uuden harrastuksen, nyrkkeilyn! Kun olin kerran ylittänyt sen jännittävän kynnyksen uuden harrastuksen aloittamiseen, näin aikuisiällä... siitä se sitten lähti! Nyt oonki sitten koukussa! Tekee mieli kokeilla ja kehittyä kaikissa eri lajeissa lisää ja lisää! Kun pääsin tähän urheilemisen makuun monien vuosien tauon jälkeen, tajusin, että urheilusta saatu ilo ja onnistumisen tunne on ihan parasta! Eikä mikään ihme, että nautin tästä niin paljon.. oonhan mä eläny 15vuotiaaseen asti aika tiukasti sidoksissa urheiluun ja rakentanut identiteettiä sen ympärille. Nyt tunnen taas itseni kokonaiseksi yli 10vuoden jälkeen! Tää on se asia, mikä puuttui ja mitä monta vuotta etsin!🫶🏼 Täynnä intoa! Valmiina haastamaan itseäni jatkossakin eri lajeissa ja oppia uutta!